Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa tiedät, että työyhteisössä pitäisi puhua vaikeasta asiasta – mutta et tiedä, miten aloittaa? Juuri tällaisiin tilanteisiin ratkaisukeskeinen valmennus tuo keinoja.
Viime viikolla eräässä valmennuksessa johtaja kysyi minulta: ’Miten ottaisin tämän tilanteen tiimiläiseni kanssa esiin, kun en halua, että hän kokee sen syyttelynä?’ Tämä hetki on ratkaisukeskeistä valmennusta parhaimmillaan – tutkimme koko valmennusporukalla tilannetta ja löysimme keinon, joka tuntui hänestä luontevalta. Kun yksi näin rohkaistuu tuomaan oman tilanteensa esiin, sen tutkailu auttaa usein kaikkia muitakin. Oppiminen tapahtuu ikään kuin sivutuotteena aitoon tilanteeseen pohjaavan keskustelun aikana.
Valmentavan johtajan tärkeimmät työkalut
Ratkaisukeskeinen valmennus vaatii valmentavan johtajan ydintaitoja, joita ovat kysyminen, ajattelu toisin ja palveleva puhetapa. Nämä supertyökalut voivat olla käänteentekevä voima millä tahansa työpaikalla:
- Kysyminen auttaa puhujaa sanallistamaan sen, millä toistaiseksi ollut vain ajatuksellinen, hiljainen muoto.
- Toisin ajattelun tavoitteena on kysyä sellaisia kysymyksiä tai tuoda esiin sellaisia näkökulmia, jotka ovat piilossa tai eivät ole suosittuja.
- Vain sellainen ihminen voi puhua palvelevalla puhetavalla, joka on valmis siirtämään oman etunsa syrjään auttaakseen toista. Tästä usein syntyy jotain yhteisesti merkittävää.
Ratkaisukeskeinen valmennus luo aitoa oppimista
Tärkein valmentavan johtajan ja mielestäni myös ratkaisukeskeisen työyhteisövalmentajan kysymys kuuluu: kuinka voin palvella ihmistä edessäni tässä hetkessä, juuri häntä hyödyttävällä tavalla. Tämä on osa ratkaisuun tähtäävää ajattelua – henkilön ohjaamista pohtimaan syvällisesti sitä, miten keskustelu voi auttaa häntä selvittämään olemassa olevia ongelmiaan juuri nyt. Näin hetki ei olekaan enää ulkoa tulevaa neuvomista vaan saumatta oman työn osaksi soljahtavaa sisäistä ohjausta.
Tämän asian kanssa saan aina hieman tasapainoilla ryhmävalmennustilanteessa. Osaanko valmentajana sovittaa yhteen osallistujajoukon yksilöllisten, joskus yksittäisten, tilanteiden ja etukäteen valmistelemani tiedon tarjoilun? Ja lisäksi, miten tunnistan hyvän suhteen oman näkökulmani esittämisen ja sen välillä, että ohjaankin kysymyksen takaisin osallistujille?
Intuitio kehittyy kymmenien ja satojen valmennustilanteiden kautta
Oman ajattelun kasvun kannalta on tärkeää, että ryhmä saa aikaa ratkaista tilanteita itse, mutta tärkeää on myös laajentaa näkökulmia ulkopuolisen avulla. Valmennustilanteissa todella punnitaan intuitiotani, joka tulkitsee hetkeä nanosekunnissa aiempien kokemuksieni, sanottujen asioiden, taustatietojeni ja tilanteessa näkyvien hiljaisten signaalien kautta. Tätä samaa intuitiota voi hyödyntää tietoisesti myös johtajana – sama kertynyt viisaus voi auttaa johtajaa hienovaraisesti tilanteissa eteenpäin esimerkiksi silloin, kun tilanne on herkkä tai muutoksen läpimeno vaakalaudalla.
Ratkaisukeskeisenä valmentajana johdatan valmennettavia hienovaraisesti eteenpäin kulloisenkin hetken tunnelman ja tarpeiden aistimisen kautta. Tärkeintä lopputuloksen kannalta on se, että ihminen lähtee valmennuksesta innostuneena, motivoituneena ja raikkain ajatuksin, joita hän on valmis kokeilemaan omassa työssään.
Tämä on Braversin tapa valmentaa – luoda tiloja, joissa oivallukset syntyvät aidon keskustelun kautta ja joissa jokainen voi löytää konkreettisia ratkaisuja omaan työhönsä. Ei ulkoa annettuja vastauksia, vaan yhdessä löydettyjä oivalluksia, jotka vievät sekä yksilöitä että organisaatioita eteenpäin. Jutellaan valmennusmahdollisuuksista lisää, jos innostut tavastamme toimia!
