Kuluneen vuoden ajan olemme Braversin ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa fasilitoineet ajatushautomon kaltaista keskustelualustaa lähes 20 HR-ammattilaiselle. Tavoitteemme on ollut tutkia, millaisia kestäviä jälkiä henkilöstöjohtamisella voidaan jättää tulevaisuuden työelämään.
Olen vetänyt tekoälyyn keskittynyttä keskustelulinjaa. Vuoden aikana keskustelut ovat syventyneet ja monipuolistuneet, kun olemme itsekin kerryttäneet kokemusta tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoista. Tekoälyn avaama tulevaisuus herättää meissä ja yleisestikin työelämässä tällä hetkellä yhtä aikaa kiinnostusta, ihmetystä, epävarmuutta ja paljon kysymyksiä.
Yhteistä uteliaisuutta ja jaettua neuvottomuutta
Syyskuussa istuin Nordic Business Forumin (NBF) yleisössä, kuuntelin tarkalla korvalla, kun lavalla puhuttiin innovaatioista, johtamisesta ja tekoälystä. Ajattelijoiden ja huippujohtajien puheenvuoroissa toistui yksi viesti: tekoäly muuttaa työn tulevaisuuden. Mutta ihmetyksekseni heistäkään ei kukaan oikein tuntunut tietävän miten. Tämä kollektiivinen neuvottomuus hieman yllätti..
Totesin, että vuoden aikana käydyt keskustelut HR-ammattilaisten kanssa olivat olleet juuri samoista teemoista kuin NBF’n puhujilla. Olemme uuden ja tuntemattoman äärellä. Mutta ainakin meidän porukassamme uteliaina ja rohkeina. Kuten innovaatiostrategi Peter Hinssen totesi: “AI is exciting and scary at the same time.”
Inhimillisyys nousee yli kohinan
Yksi teema nousee tekoälykeskustelussa yli muiden: inhimillisyyden korostuminen. Miten tämä näkyi NBF’ssä? Burberryn entinen toimitusjohtaja Angela Ahrendts tiivisti mielestäni osuvasti: “The best leaders will be the ones who are the best humans.”
Hyvä johtaja välittää omasta itsestään, toisista, yhteisestä tekemisestä ja siitä, miten muutoksessa toimitaan yhdessä. Ja muutostahan meillä riittää. Peter Hinssen esitti ajatuksen, joka jäi erityisesti mieleeni: entä jos viime vuosien nopeat muutokset eivät olekaan myrsky, josta yritämme selvitä, vaan uusi, pysyvä ilmasto? Hän kutsui tätä tilaa nimellä never normal, eli pysyvä poikkeustila, johon meidän on opittava asettumaan, epämukavuuden tunteesta huolimatta.
Kodinomaisia työyhteisöjä
INSEADin professori Gianpiero Petriglieri kuvasi työpaikan ihannetilaa tavalla, joka resonoi ainakin minulla vahvasti: paras työpaikka on kuin koti työminällemme. Se tarjoaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollisuuden kasvaa ilman ehtoa ehdottomasta lojaaliudesta ja kuitenkin yhdessä toimimisen edellytyksin.
Kodissa saa olla oma itsensä, mutta on nähtävä vaivaa voidakseen elää sovussa muiden kanssa. Tämä on hieno tavoitetila myös meille, joiden tehtävänä on kehittää ja muotoilla organisaatioiden johtamista, yhteistyötä ja kulttuuria.
Lopuksi: koneet tukevat, ihmisyys johtaa
Summa summarum: koneet murskaavat dataa ja auttavat meitä kehittämään osaamistamme. Mutta uskon, että koneet eivät koskaan täysin korvaa ihmistä johtajana, ajattelijana tai uuden luojana.
Tulevaisuudessa parhaat johtajat eivät toimi kuin koneet, vaan ovat syvästi inhimillisiä. He rakentavat turvallisia, kasvua tukevia yhteisöjä, joissa intuition, empatian ja luovuuden varaan – koneiden avustamana – voi rakentua jotain uutta ja kestävää.
Uskon, että tällaisen tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan johtajia, jotka:
- muotoilevat selkeitä ja merkityksellisiä tavoitteita ja tulevaisuuskuvaa
- tukevat ja tsemppaavat henkilöstöä arjessa
- tutkivat omaa johtajuuttaan jatkuvasti, reflektoiden ja kasvaen
Millaisia havaintoja sinulla on tekoälystä ja inhimillisestä johtamisesta? Juttelen mielelläni näistä teemoista lisää!
P.S. Julkaisemme vuoden 2026 alkupuolella hautomomme ajatukset!