Välittävä työyhteisö – utopiaa vai evoluutiota?

Sanna Fäldt

In Työhyvinvointi Posted

Tänä syksynä organisaatioissa tehdään paljon tärkeitä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Jos poikkeustila jatkuu, millaiseksi yleinen tunnelma Suomen työelämässä muodostuu? Kevät herätti – ihan syystäkin – monissa meistä pelkoa. Pelko laukaisee ihmisessä stressireaktion ja uhkaavissa tilanteissa ihminen tyypillisesti jäätyy, taistelee tai pakenee. Ihmisten tunteet ja tunnelmat tarttuvat. Siksi Suomessakin on organisaatiota, jotka jäätyivät, taistelivat tai pakenivat. Moni saattoi pysäyttää pelon laukaisemana kaiken kehitystyönsä ja huomisen rakentamisen. 

Mutta on muitakin vaihtoehtoja. Haluaisimme tuoda esiin neljännen, vähemmän puhutun tavan kohdata uhkaava tilanne. Tämä on tapa, jota erityisesti naiset ovat harjoitelleet vuosituhansia. Se on syntynyt silloin, kun esiäitimme eivät voineet taistella, paeta, eivätkä jäätyä, sillä heidän vastuullaan oli huolehtia lapsista ja vanhuksista, joita ei voinut jättää oman onnensa nojaan, kun ulkoinen vaara uhkasi. Naiset ovat siksi joutuneet hoitamaan haastavat tilanteet aivan erilaisella suojautumismallilla, nimittäin hoivaamalla ja ystävystymällä (tend and befriend). 

Tohtori Shelley E. Taylor ja hänen tutkimustiiminsä Kalifornian yliopistosta löysivät tämän järjestelmän vuonna 2000, kun he tutkivat naisten toimintaa stressaavissa tilanteissa. He huomasivat, että ihmiset liittoutuvat uhkatilanteissa yhteen. Sosiaaliset yhteydet ja yhteisön tuki suojaavat ja ovat psyykkisesti hyödyllisiä, sillä ne vähentävät henkistä ahdinkoa kuten masennusta tai ahdistusta stressaavissa tilanteissa. Lisäksi sosiaalinen tuki edistää psyykkistä mukautumista pitkäaikaisesti kuormittaviin tilanteisiin. Ja nyt kuulkaapa kuulostaa vahvasti, että juuri sellainen meillä on käsissämme.

Asiajohtamisesta ihmisten kohtaamiseen

Tieto, numerot, analyysit ja arviot ovat tärkeitä. Niiden pohjalta voidaan tehdä päätöksiä.

Mutta miten arvioida, analysoida tai saada tietoa silloin, kun meneillään on kriisi, jonka etenemistä ei kukaan voi ennustaa?

Vieläpä sellainen, jossa on kyseessä ihmishenget, ei vain seuraavan kvartaalin myynnin lasku? Tärkein kysymys tässä tilanteessa on mielestämme: kuinka ihmisillä menee? Mikä on henkilöstömme, asiakkaidemme ja heidän perheidensä vointi? Ilman heitä ei ole tulevaisuutta. Heistä on poikkeustilassa pidettävä poikkeuksellisen hyvää huolta. Jos tätä ei tehty vielä keväällä, se on tehtävä nyt.

Jotta ihminen pysyy hengissä, hän tarvitsee tunneyhteyttä toisiin. Neurotiede on osoittanut, että inhimillinen yhteys on vahvempi kuin henkiinjäämismekanismimme eli pelko. Moni meistä nojaa vahvasti myös työyhteisöönsä tunteakseen tätä henkistä yhteyttä. Sillä on iso rooli hyvinvoinnille. Me voimme siis pitää huolta toisistamme organisaatioissa tuomalla päiviimme tietoisesti ja normaalia isomman annoksen välittämistä ja ystävällisyyttä. 

Asiakeskeisimmätkin varmasti ymmärtävät, että ilman tunneyhteyttä ei joukkoja voi pitkään poikkeusoloissa johtaa eteenpäin. Siellä missä on epävarmuutta ja epätietoisuutta, sikiävät pelot ja mielen uhkakuvat. Huonosti tunnejohdettu yhteisö kärsii tunnetyhjiöstä. Tunnetyhjiö on kuten viestintätyhjiö – tila kyllä täyttyy, mutta jokaisen omilla olettamuksilla. Syntyy ajatusvinoumia, jotka näinä nopean viestinnän aikoina helposti leviävät ja paisuvat. Huhupuheet ja juorut jylläävät ja ottavat kummallisia mittasuhteita.

Ja miten käy, jos henkilöstöstä ei tunnu, että heistä välitetään silloin, kun eniten pitäisi? Veikkaamme, että ovi käy ahkeraan sitten, kun uhka on ohi ja markkinoilla taas kysyntää osaajille.

Ratkaisuna on rakentaa yhteisöllistä turvallisuudentunnetta. Miten? Antamalla mietitysti normaalia enemmän tilaa ihmisyydelle. Huomioimalla ihmisten tarve kokea yhteyttä ja ottaa aikaa kiireettömien kohtaamisten rakentamiselle. Mikä tahansa toimiikin teillä, tehkää sitä tietoisesti ja usein. Tuokaa ihmisiä yhteen pienissä erissä, kannustakaa etälounaisiin, antakaa esimiehille lisää työkaluja tunteiden ja tunnelman johtamiseen, rohkaiskaa ihmisiä puhumaan siitä, miltä heistä tuntuu ja kysymään muilta mitä kuuluu. Näin vahvistetaan tunneälytaitoja ja tarjotaan tukea henkilöstölle, asiakkaille, kilpailijoillekin! 

Uuden juurruttaminen lähtee hyvästä suunnittelusta

Haluamme Braverissä haastaa suomalaiset työpaikat välittämään. Käsissämme on tuhannen taalan paikka nähdä kriisi mahdollisuutena ja löytää vaikeuksien keskeltä maaperää kasvulle. Meillä on mahdollisuus viedä suomalaisen työelämän evoluutiota iso askel eteenpäin. Olemme hyviä laatimaan suunnitelmia, visioita ja strategioita, tunneasioita vasta opettelemme. No, tämän parempaa tilaisuutta oppia ei tule. Nyt jos koskaan tilanne vaatii astahdusta epämukavuusalueelle ja strategiaosaamisemme viemistä uudelle tasolle: tunteiden, välittämisen ja inhimillisyyden tasolle.

Jos henkiselle hyvinvoinnille ja välittämiselle olisi teidän organisaatiossa oma strategiansa, millainen se olisi? 

Tiedätkö jo, mitä asiakkaanne tai henkilöstönne kaipaa juuri nyt? Mitkä asiat lisäävät heidän hyvinvointiaan? Miten voisitte tukea tätä? Ota heidät mukaan keskusteluun, niin strategia alkaa luomaan itse itseään. Samalla ihmiset sitoutuvat ja luiskahtavat kuin vahingossa jo luomaan uutta välittämisen kulttuuria, eikä sitä tarvitse erikseen “istuttaa” tai “juurruttaa”. 

Kun annat heidän osallistua, annat heille mahdollisuuden vaikuttaa ja ohjaat heitä olemaan hyödyksi myös muille, mikä lisää motivaatiota ja tyytyväisyyttä. Tällainen toimijuus luo syvempää merkityksellisyyttä ja uskoa omaan työhön. Muista, että ihmisistä löytyy upeita piilossa olevia voimavaroja, kun heitä tuetaan, kannustetaan ja heille annetaan lupa osallistua. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua, koska uskomme, että tänä syksynä taotaan tulevaisuuden organisaatioita.

Sanna Fäldt ja Sanna Salovuori
Braversin perustajat

Lähteitä:
Daniel Goleman, The New Leaders
Jorma ja Kristiina Heikkilä, Voimaantuminen työyhteisö haasteena
Sanna Fäldt, Nauti työstäsi!
Shelley Taylor, Tend and Befriend Theory
Susan M. Johnson, Suojelen sinua kaikelta. Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kuva: Saana Karikumpu

0 Comments

Leave a Comment