Sisäisellä dialogilla kansallista toivoa?

Sanna Salovuori

In Itsensä johtaminen, Työhyvinvointi Posted

On vierähtänyt vuosi siitä, kun arkeemme ilmestyi kutsumaton vieras: huoli.

Sen ensi häivähdykset ilmaantuivat jo marras-joulukuussa, kun uutiset Kiinasta alkoivat levitä kansainvälisiin viestimiin. Tammikuussa ensimmäiset eurooppalaiset sairastuivat ja hyvin pian tartuntoja havaittiin myös Suomessa. Ikäpolvemme ei ole koskaan kokenut vastaavaa. Yhtäkkiä kotiovellamme oli ulkoinen uhka, jolta hyvinvointiyhteiskunta ei pystynytkään suojaamaan. Tuntui epätodelliselta; oma ja läheisten terveys ja talous olivat vaarassa. Monenlaista tietoa oli liikkeellä, sillä vaikka viranomaiset tekivät parhaansa, faktatietoa ei ollut riittävästi, koska kokemus puuttui. Siksi sosiaalisessa mediassa kiersi myös paljon arvailuja ja huhupuheita, jotka olivat omiaan lisäämään epävarmuutta.

Nyt tammikuussa 2021 olemme jo tottuneet epävarmuuden tilaan. Kriisi ei ole ohi, mutta sen kanssa on opittu elämään, koska vaihtoehtoa ei ole. Huolesta on tullut kiinteä seuralainen, jonka kanssa on pärjättävä. Suunnitelmia emme vieläkään uskalla tehdä ensi viikkoa pidemmälle, varovaisen haaveilevat lauseet alkavat sanalla ”jos”.

Edessä on vielä paljon tehtävää ja tsempattavaa. Välittömän uhan kuriin saaminen on pitkittynyt ja turhauttaa. Rajoitukset sekä epävarmuus työstä ja terveydestä kiristävät pinnaa. On helppo olla vihainen hallitukselle, viranomaisille ja kanssaeläjille, kun asiat eivät mene kuten itse toivoisi. Oma avuttomuus saattaa lamauttaa ja näyttäytyä apatiana ja kielteisinä tunteina. Pelkoa ja uhkia aivoissamme prosessoiva ja muistava mantelitumake saa jatkuvasti syötteitä. Pitkittynyt huolehtiminen johtaa tilaan, jossa asiat näyttäytyvät pahempana kuin ne oikeasti ovat. Epätoivo lisää avuttomuutta, mikä ei nosta meitä tästä suosta ylös.

Miten on mahdollista, että tämän kaiken keskellä osa pärjää paremmin, näkee iloa ja toivoa ihan tavallisissa arkisissa asioissa? Kun yhdeksän kymmenestä toivotti vuoden 2020 syvimpään himputtiin, löytyi joukosta se yksi, joka sanoi, että itse asiassa vuosi oli monellakin tavalla hyvä. Vaikka myönteiset tapahtumat ja vastoinkäymiset eivät jakaudu tasaisesti eri ihmisten kesken, kokemuksia värittää ihmisten oma tulkinta.


Emme ehkä voi vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa kuinka asiaan suhtaudumme.

Sinä johdat ajatteluasi, mutta vain, jos päätät niin

Toivottomuuden kehään voi jäädä jumiin, mutta toivon lisääminen tietoisesti on täysin mahdollista, vaikka tilanne olisi kuinka huono. Mitä useampi suomalainen päättää pyrkiä eroon passiivisuudesta ja harmaan sävyisistä silmälaseista, sitä nopeammin talouden elpyminen ja yhteiskunnan palauttaminen normaaleihin uomiinsa alkaa.

Ratkaisukeskeisyys on oiva työkalu toiveikkuuden etsimiseen ja vahvistamiseen. Siinä käännetään katse epätoivonkin keskellä siihen, mikä kuitenkin toimii tai on toiminut aikaisemmin vastaavissa tilanteissa. Mikä saa sen yhden ihmisen kymmenestä näkemään iloa ja valoa arjessaan, vaikka ulkoiset olosuhteet ovat samat kuin niillä yhdeksällä hämärässä kulkijalla?

Oman ajattelun johtamisessa auttaa sisäisen dialogin harjoittelu. Jokaisella meistä pyörii pään sisällä jatkuva kommenttiraita, jonka sisältö ja tunnelma on yksilöllinen. Sisäisestä puheesta voi tunnistaa kannustusta, komentelua, kritiikkiä, toiveikkuutta tai vaikkapa syyllistystä. Joskus osaamme myös rauhoittaa, rohkaista ja tsempata itseämme. Tärkeintä on huomata, että päässä riehuva kriitikko ei edusta totuutta – se on vain kokoelma spontaaneja impulsseja ja huudahduksia, jotka nousevat tiedostamatta ohjaamaan elämäämme. Nieletkö sinä kriitikkosi pelot, neuvot tai haukut purematta? Ei tarvitse. Omaa suhtautumista voi kehittää hyvinkin tehokkaasti ja omaa sisäistä puheenparttaan harjoittaa käymällä itsensä kanssa rakentavaa dialogia.

Kolme askelta oman sisäisen dialogin valjastamiseen kohti toiveikkaampaa tapaa ajatella

1. Tiedosta millaisia ajatuksia ja tunnelmia sisäinen äänesi sinulle syöttää – Ala tarkkailla sisäistä puhettasi ja sen sävyä. Opettele reflektoimaan eli arvioimaan omia ajatuksiasi.

2. Kyseenalaista kuulemasi –  Kysy itseltäsi, onko äänen puheissa mitään järkeä. Onko ajatuksesi faktaa vai mielesi luoma tulkinta? Oletko sen kanssa samaa mieltä? Mieti tuoko äänen uskominen tilanteeseen myönteistä toivoa vai kielteistä epätoivoa.

3. Pohdi mitä toivot tilalle – Mikäli tulet siihen tulokseen, etteivät sisäisen puheesi uhkakuvat palvele sinua, voit päättää ottaa armollisen tai jämäkän otteen ja tuoda tilalle sinua paremmin palvelevia ajatuksia. Nyt päästään sisäisen dialogin pariin. Harjoittele haastamista ja argumentointia itsesi kanssa! Voit opetella jämäkkyyttä ja tsemppipuhetta, jolla taklaat ei-palvelevat ajatukset. Muutos sisäisessä dialogissa ei tapahdu hetkessä. Se vaatii sinnikästä harjoittelua, mutta kokemuksemme mukaan on mahdollista huomata muutos jo parissa viikossa!

Visiona toiveikas kansakunta

Myönteinen sisäinen puhe vaikuttaa ihmisen mielialaan, asenteeseen ja hyvinvointiin. Näillä asioilla on suurempi merkitys kuin ehkä ajatellaan, sillä yhteinen tunneilmastomme syntyy yksittäisten ihmisten mielialoista ja asenteista. Jos maailmankuvamme kansakuntana on toiveikas ja uskomme, että parempaa on luvassa, niin todennäköisesti tapahtuu. Sama pätee myös käänteiseen asenteeseen. Kumpaa Suomea sinä haluat rakentaa?

Samalla oma identiteetti olosuhteiden passiivisena uhrina muuttuu aktiiviseksi toimijaksi. Ja kun ihminen kokee voivansa vaikuttaa elämänsä olosuhteisiin, toiveikkuus ja motivaatio lisääntyvät. Silmälasien linssit saattavat alkaa muuttua tummista iloisempiin väreihin. Mitä kaikkea voimmekaan saada aikaan näillä linsseillä!

Sanna Salovuori ja Sanna Fäldt
Bravers Oy

Kirjoittajat ovat työelämävalmentajia ja juuri julkaistun Pirjo ja Tyyne – Kesytä sisäiset äänesi -kirjan kirjoittajia

Artikkelikuva: Unsplash / Caroline Veronez
Pirjo ja Tyyne -kansikuva: Noora Heiskanen

0 Comments

Leave a Comment