Intohimona rohkeus – toisen Sannan tarina

Sanna Salovuori

In Rohkeus Posted

Elämässä tulee joskus eteen tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Asta Raami puhuu mahdollisuusikkunasta, joka aukeaa ja sen aukioloaikana pitää uskaltaa toimia – jos ei toimi, niin se menee kiinni. Olen itse hypännyt mahdollisuuden kyytiin (tai ehkä jopa mahdollisuusikkunan läpi!) ja se kannatti – syntyi aivan uudenlainen, kokemuksellinen valmennusyhtiö Bravers. Mutta palataanpa hetkeksi tilanteeseeni vuosi sitten.

Olin vihdoin kirkastanut kauan muhineen haaveeni työskennellä paremman suomalaisen työelämän hyväksi ja opiskelin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Oltuani viitisen vuotta toiminimiyrittäjä Tuotantotoimisto Laulainissa, pohdiskelin seuraavaa yritysmuuvvsiani. Ymmärsin, ettei Laulainista olisi uskottavaksi valmennusyritykseksi rankemmallakaan faceliftillä. Uuden yhtiön ja valmennusbrändin perustaminen oli siis edessä. 

Yleensä saadessani inspiraation ryhdyn tuumasta toimeen välittömästi eikä nokka kauaa tuhise, kun uusi projekti alkaa hahmottua. Tämänkertainen ei ottanut tekeytyäkseen. Nimi oli hakusessa pitkään, samoin nettidomain. Oman nimen nostaminen henkilöbrändiksi ei tuntunut omalta. Jos jotain olen viime vuosina oppinut, on se, ettei mitään hyvää synny puskemalla. Annoin siis asian muhia rauhassa ja ajattelin, että kyllä se suunta ja varmuus vielä löytyy.

Elokuussa 2018 sain yllättävän yhteydenoton työtutulta, jonka olin tavannut sähköisesti edellisenä syksynä. Tapasimme ja bondasimme heti. Ihana ihminen, ajattelin. Niin lempeä ja viisas. Samaan aikaan innostuva ja rauhallinen. Arvoiltaan ja ajatuksiltaan hyvin paljon kaltaiseni. Sannat olivat kohdanneet.

Aloimme keskustella puhelimessa ja ääniviestein kaikesta. Elämästä, haaveista, missioista. Innostuin ja innostin kaimaani kirjaprojektissa, sparrailimme puolin ja toisin kaikesta mahdollisesta työhön, opiskeluun ja elämään liittyvästä.

Marraskuussa sain eräänä tiistaiaamuna klo 6.45 ääniviestin.

Hengästynyt kaimani lähes huusi puhelimeen saaneensa universumiakin suuremman idean ripsiväriä levittäessään. Meidän pitäisi kuulemma perustaa yhteinen yritys. Ensireaktioni oli täystyrmäys. Puistelin päätäni nauraen hyväntahtoisesti toisen innokkuudelle. En minä ollut aikeissa ryhtyä yhtiökumppaniksi kenellekään, koskaan enää!

Klo 7.12 olin täysin vakuuttunut, ettei ole mitään älyttömämpää – tai nerokkaampaa – kuin tehdä se.

Tuumasta toimeen. Sannoille lajityypillisesti seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana laitettiin niin sanotusti tuulemaan. Whatsapp-viestit ja ideat sinkoilivat Helsingin ja Porvoon välillä tiuhempaan kuin teinit somessa.

Tammikuussa kokoonnuttiin piilopirttiin strategiaa hiomaan. Ohjausryhmää kasattiin pitkin kevättä; liikeideaa testattiin luotettavien, lahjakkaiden ammattilaisten kanssa – voisiko se toimia? Onko tässä mitään järkeä? Kaikki sanoivat kuin yhdestä suusta: idea on loistava, antakaa palaa. Ja mehän annettiin. 

Toukokuun 19. päivä, lähes päivälleen 6 kuukautta ripsiväritiistaista jätimme Patentti- ja rekisterihallitukseen sähköisen hakemuksen Bravers Oy:lle. 

Miksi nimi Bravers?

Koska rohkeutta ei ole suomalaisessa työelämässä liikaa. Koska molemmat olimme jossain vaiheessa rohkeutemme hukanneet ja sen saaneet takaisin. Koska jokainen hukkaa omansa joskus eikä kenenkään pitäisi joutua virumaan rohkeudettomassa tilassa yksin. Koska jokainen meistä voi antaa rohkeutta toiselle sitä tarvitsevalle. Kuten Sanna on antanut minulle arjen karikoissa siitä elokuisesta tapaamisestamme lähtien ja minä olen pyrkinyt antamaan takaisin. 

Kaikki on juuri nyt niin suurta ja jännittävää. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme täyteen vauhtiin! 

Olisin superiloinen, jos haluaisit seurata meitä ja liittyä rohkeaan yhteisöömme. Yhteisöön, jossa ketään ei jätetä yksin, vaan autetaan rinnalla kulkijaa olemaan rohkea, oma itsensä.

Sanna Salovuori
Toinen Bravers Oy:n perustajista

0 Comments

Leave a Comment