Mindfulness arjessa – marjapuskan taikaa

Sanna Fäldt

In Mindfulness Posted

Luin Helsingin Sanomien artikkelia, jonka mukaan suomalaiset eivät enää marjasta yhtä paljon kuin ennen. Erityisesti työssäkäyvät eivät tulosten mukaan enää ehdi metsään tai puskaan. Omatunto kolkutti. Itsekin tilasin mustikat ja mansikat poimittuina tänä kesänä. Mutta ehdinpäs sentään pariin otteeseen viinimarjoja poimimaan!

Käsinkosketeltavan läsnä

Joku siinä marjapuskassa könyämisessä on taianomaista. Liekö ne marjojen ja lehtien tuoksut. Tai se, kun lehden alta paljastuu poimittavaa. Marjat ovat lymynneet ihan hiljaa kesässä imien vettä ja aurinkoa, kypsyen ja saaden väriä. Jotenkin se on aika ihmeellistä. Tyydytystä tuo myös tunne siitä, kun kerätessä ämpäri pikkuhiljaa täyttyy. Ja se, että saa aikaiseksi jotain näkyvää ja hyödyllistä omilla käsillään. Tämä viimeinen kohta onkin mielenkiintoinen. Hesarin mukaan nimittäin kaikenlainen muukin käsillä tekeminen on Suomessa viime vuosina vähentynyt. Emme enää rakentele soittimia, ompele, neulo, kalasta emmekä kudo mattoja niinkuin 2000-luvun alussa. Minusta tämä on sääli.

Käsillä tekeminen on hyvää vastapainoa tietointensiiviselle työlle

Katselen usein talvella tyynenä kököttäviä pilkkijöitä Porvoonjoen jäällä. Mietin, että nämä kalastajat ovat odottaneet koko kesän päästäkseen tuntikausiksi itsekseen jäälle. Seuranaan vain pakkasen natina ja tarkkailtava siima. Eikä se saaliskaan taida olla se tärkein asia.

Itselleni iskee syksyisin usein hirmuinen himo neuloa jotain. Villasukat, myssy, ihan mitä vain. Tuntuu ihanalta istua sohvalla ja antaa sormien tanssia tuttua koreografiaansa silmukasta toiseen, nurja, oikea… Ihmetellä, että voi omin sormin luoda jotain lämmintä ja hyödyllistä. Samalla aivot saavat ihan erilaista haastetta kuin töissä.

Puuhastelu virkistää ja rauhoittaa

Kiireetön, nautinnollinen läsnäolo, joka toistuu monotonisesti. Se, jos mikä rauhoittaa. Se antaa alati pohtivalle ja analysoivalle mielellemme tauon. Saa keskittyä vain yhteen asiaan. Joskus tämä tauko on tarpeen, jotta keho voi päästää irti päivän aikana kertyneistä stressihormoneista. Joskus taas siksi, että mieli saa taukoa jostain isommasta pohdittavasta asiasta. Tauko antaa hengitystilaa. Lisää perspektiiviä ja asiat saattavat loksahtaa kuin itsekseen paikalleen.

Ehkä tämä syksy onkin se hetki, jolloin voisi elvyttää jonkin vanhan tai keksiä aivan uuden harrastuksen. Jotain sellaista, joka antaa ravintoa sielulle, ei vain keholle. Mitä sellaista sinä olet unohtanut osaavasi, jota haluaisit pitkästä aikaa kokeilla? Lähtisitkö sieneen? Ompelisitko joululahjoja? Askartelisit? Alkaisit tehdä taikatemppuja? Meidän 12-vuotias harjoittelee temppuja kynällä, isäni korjaa autoja, äitini tekee ristikoita ja aviomies käy ampumaradalla. Mikä innostaisi sinua? Nautinnollista ja puuhakasta syksyn alkua!

Sanna F.

0 Comments

Leave a Comment